keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Kirja: Isänmaan tähden


Jenni Linturi: Isänmaan tähden. BTJ 2012.

Totesin, että BTJ tekee äänikirjoiksi kirjastoille eri kustantamojen kirjoja ja joukossa on monia potentiaalisesti hyviä kirjoja. Tämä oli yksi niistä, kyseessä on Jenni Linturin esikoiskirja vuodelta 2011.

Tarinassa liikutaan nykyajassa, toisen maailmansodan aikaisissa ja sodan jälkeisissä tapahtumissa. Suomalainen Antti oli nuorena miehenä Saksassa sodassa SS-joukoissa ja muistot sekoittuvat keskenään vanhan miehen päässä. Ainakaan tällä perusteella Linturin mahdolliset tulevat kirjat eivät varmaankaan tule pääsemään lukulistalleni. Tämä kuuluu siihen tulipahan luettua -kategoriaan, jonka sisältö ei herättänyt oikeastaan mitään tunteita tai ajatuksia.

Sen sijaan googlaaminen kirjan nimellä herätti ajatuksia. Esimerkiksi Savon sanomien arvostelussa puhuttiin aiheen olevan tabu Suomessa. Mä vähän ihmettelin, että mistä on oikein kyse. Onhan niitä aina ollut, että lähdetään jonnekin muualle sotimaan toisen maan joukkoihin. Toinen juttu, mitä ihmettelin, oli useammassa blogitekstissä mainittu kirjan aiheuttama kohu sen ilmestyttyä. Pitäisi varmaan seurata vähän paremmin kirja-alan uutisia, ettei tarvitsi sanoa, etten ymmärrä että mistä on kyse. Ei ainakaan se ole haloon harvoista, että naisihminen kirjoittaa sotakirjan sukupuolelleen epätyypillisestä näkökulmasta.

Yhden haun tein tosin jo kirjan ollessa kesken ja totesin tämän olleen Finlandia-ehdokkaana (ja Helsingin Sanomien palkinnon saajaksi kanssa vai mikä se toinen oli). Mulla on joku hitaasti kehittynyt allergia Finlandia-kirjoja kohtaan. Jos olisin ehdokkuuden tajunnut ennen kirjan aloittamista, ennakkoluulot olisivat saaneet jättämään tämän sinne kirjaston hyllyyn. Mulla on siis olevinaan varma tieto siitä, että kaikki Finlandia-ehdokkaat on ylitaiteellisia taideromaaneja tai selllaisia kirjoja, joiden huonoutta suuri yleisö ei oikeasti tajua. (Heh, pitäisikin laskea, että kuinka monta olen itse oikeasti lukenut.)

Tätä oli luettu aika monessa blogissa, niin en (taaskaan) ala linkittelemään. Googlatessa oikein yllätyin, miten suosittu tämä on ollut. Tulin itse näköjään lukeneeksi kirjan vähän jälkijunassa.... Mutta myöhässä oleminen on vaan hyvä, koska nyt ei harmita sitten niin paljoa, että luen samoja kirjoja kuin kaikki muutkin ja että blogeissa arvioitaisiin pelkkiä uutuuksia. Yhyy, miten kamalaa. :D

EDIT: Vaikken tästä täysin tykännytkään, oli kirja silti positiivinen yllätys ja siksi lupaan tässäkin vielä julkisesti, niin yritän jatkossa lukea enempi Finlandia-ehdokkaita ja yrittää samalla päästä ennakkoluuloista eroon.

Lukuhaasteet:
Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013

2 kommenttia:

  1. Kyllähän suomalaisten osallistuminen Saksan armeijan operaatioihin on ollut Suomessa tabu, oli jo sodan aikaan (ja tämähän oli salainen operaatio, että Suomesta lähti miehiä Saksaan koulutettaviksi ja taistelemaan). Jo sodan aikana korostettiin aseveljeyttä ja ERILLISsotaa, vaikka siis vihollinen oli yhteinen, syyt ja tavoitteet sodalla olivat erilliset. Erityisesti sodan jälkeen, kun NL vaati hyvitystä Suomelta, tämänkaltainen toiminta vaikutti hyvin raskauttavalta ja siitä mieluiten vaiettiin.

    Kirja oli minullekin suuri positiivinen yllätys. Minäkin kuuntelin äänikirjana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, selityksesi selvensi asiaa. Tämän lukukokemuksen perusteella voisin ehkä jopa yrittää lukea muitakin Finlandia-ehdokkaita ja yrittää päästä samalla allergiasta eroon.

      Poista